Olin aamulla tilaisuudessa, jossa lanseerattiin tuore Kelly Servicen teettämä ikäasennetutkimus. Se oli suomalaisittain aika surullista kuultavaa. Suomalaiset ovat Euroopan ikärasistisimpia ihmisiä, pahempia ovat ainoastaan turkkilaiset ja unkarilaiset. Me olemme myös maailman materialistisimpien ihmisten joukossa.
Ihan vertailuksi, näissä molemmissa asioissa rakas naapurimme Ruotsi on asenteiltaan merkittävästi erilainen: suvaitsevampi ja avarakatseisempi. Taas kerran.
Tutkimuksen yhtenä johtopäätöksenä oli myös, että suomalaiset haluavat lisää rahaa, enemmän vapaa-aikaa ja jäädä varhaisemmin eläkkeelle. Me joilla jo nyt on yksi maailman lyhimmistä työajoista!
Niin sanotut vakavasti otettavat johtajat ovat hymähdelleet Sarasvuon parin viikon takaisille lausunnoille, joissa hän väitti, että työ on suomalaisille rangaistus. Nyt on sitten maailman kolmanneksi suurimman henkilöstöpalveluyrityksen suuren tutkimuksen faktaa siitä, että näin todella tuntuu olevan. Itse ainakin tässä kohtaa lopettaisin hymähtelyn ja kipittäisin katsomaan peiliin – pitkään ja hartaasti.
Jos joku ei halua olla jossakin, se johtuu yleensä siitä, että hän ei viihdy ja/tai motivoidu olemaan siellä. Mistä on kiinni, jos ihmiset eivät viihdy työssään? Näillä työajoilla meidän on aivan turha väittää, että siksi kun teemme niin paljon töitä. Maalaisjärjellä ajateltuna voisi kuvitella, että syyt löytyvät samasta paikasta kuin vastuu, eli johtajista. Jos TPS:llä menee huonosti, ei silloin pelaajille anneta kenkää.
Yksi selitys saattaa olla siinä, että meidän insinööripainotteisissa yrityskulttuureissamme tykätään hoitaa ja johtaa asioita systeemeillä ja järjestelmillä. Kehuminen ja kannustaminen ovat ”henkilöstöhörhöjen” hommia ja ”tosijohtajat” keskittyvät pitämään asiat tiukasti kontrollissa. Luottamus hyvä, kontrolli paras. Naapuridemokratiassa se ei taannoin toiminut – mutta meillä se usko asuu edelleen syvällä johtajien takaraivossa.
Me johdamme työvälineitä ja niiden käyttöä, emme käyttäjiä. Työvälineet ja prosessit sopeutuvat paremmin autoritaariseen johtamiseen, eivätkä väitä vastaan. Kerta kerran jälkeen yritykset päätyvät investoimaan uusiin (ohjaus)järjestelmiin, joiden hankintaa ei osata perustella, eivätkä edes hankkijat itse osaa käyttää. Kuten tuore tutkimus senkin juuri osoitti. Systeemeitä, joiden taakse johtajien on paljon helpompi piiloutua, kuin ottaa rehellinen kontakti ihmisiin ja tosiasioihin joita ympärillä tapahtuu.
Tunnetta voi kuitenkin johtaa vain tunteella. Ja tunteet ohjaavat meitä ihmisiä. Vielä. Ainakin toistaiseksi. Jopa Suomessa. Tietääkseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti