Olen ollut vuoden verran keppien avulla kulkeva liikuntarajoitteinen ihminen. Sinä aikana ja sen vuoksi moni asia on karrikoitunut, mutta se ei sulje pois sitä tosiasiaa, että täällä Oy Suomi Ab:ssä asiakaspalvelun taju on viturallaan ja pahasti. Ja vielä ihan perusasioissa.
Olen ollut täysin taksin varassa varsinkin viime viikkoina, lähes joka aamu on pitänyt mennä hoitoon 8-9 välillä. Jos keskelle Helsinkiä Uudenmaankadulle saa siihen aikaan auton alle puolen tunnin, niin se on ihme. Lukuisia kertoja on tullut seisottua yhdellä jalalla aamupakkasessa tunnin verran taksia kahta tilausta (keskus ja tekstiviesti) käyttänen ja samalla katsellen, kun monia Helsingin takseja ajaa vapaavalo päällä ohi. On taas tainnut järjestelmien ostajilla olla hirvimetsäkavereiden kanssa kunnon korruptiomatkat järjestelmää hankittaessa. Mene ja tiedä, niin siinä on toimittu aikaisemminkin. Ja muuten, kuulemma kukaan kuski ei tule Uudenmaankadulle, kun se on siellä sivussa ”pussin perällä”. Se lienee hyvä syy, mutta itse en jotenkin koe asuvani periferiassa.
Maanantaina iltapäivällä tilasin ensin tekstiviestillä (kuittaisi, mutta ei tullut) ja sitten keskuksesta (kuittasi, mutta ei tullut). Kun siinä taas yhdellä jalalla kadun varressa viluissani seisoskelin, tein sen virheen, että soitin harmistuksissani taksitarkastajalle. Siinä arroganttiudessa olisi Nalle Wahlrooskin kalvennut, siellä vastasi sellainen elvis, että jo parin minuutin puheen jälkeen minulle oli selvää, että kun taksin tilaa, niin vastuu on tilaajalla – aina, joka paikassa ja kaikkialla, aamen.
Kyllä ainakin minulla taksiautoilijoiden huoli polttoaineen hintojen korotuksesta menee täysin ohi empatian; kun nyt edes viitsisivät hoitaa olemassa olevat duunit. Parasta koko touhulle olisi täydellinen vapauttaminen. Joku pimeä kuski voisi kerran kymmenessä vuodessa varastaa minun lompakkoni, ja siitä huolimatta uskoisin olevani tyytyväisempi verrattuna nykyiseen. Jos en mihinkään muuhun, niin parempaan palveluun, kuin mitä nahkatakkiinsa hiellä marinoitu ylipainoinen ja –mielinen kuski tänä päivänä tarjoaa. Niin sorry, kun tämä katujen Einstein on vapaalla, ruorissa on ”mishä o espo” versio, jolle saa toimia navigaattorina.
Sitten on tämä ”liikuttavia palveluita” tarjoava HSL. Ne todellakin ovat liikuttavia, liikutus se on vitutuskin. Viime lauantaina jäin ratikasta, kun olin edestäpäin tulossa keppien kanssa linkaten korkeintaan viiden metrin päässä ja kuski hymyillen suoraan silmiin katsoen lähti menemään. Sunnuntaina samalla pysäkillä sama juttu. Tänään tänne tullessani ehdin jo painamaan takimmaisen oven avausnappia kaksi kertaa, minulla oli voimakkaan kirkkaan oranssi takki päällä jne., siitä huolimatta kuski taas kerran lähti jättäen minut pysäkille. Onkohan niillä jokin veto sikailussa?
Meinaan viime kesäni, kun kuljin jalankulkijaksi luokitellulla invamopolla, niin ratikat kaupungilla oli todellinen pelkoni - sen enempää liikenteessä ei sikaile kukaan/mikään. Kun on koko peruskoulun oppimäärä lähes täydellisesti hallussa ja siihen sitten lisätään lyhyt mutta ei-intensiivinen ratikkakuskin koulutus, niin kyllähän siinä 35 tonnin möhkälettä ohjaillessa tulee hallinnan tunne, että minä vien ja muut vikisee.
Ja sitten vielä liikkumiseen liittyen tämä talvikatujen puhdistus. Mummojen, vaarien ja liikuntarajoitteisten kannattaisi pakottaa leiriytymään asuntoonsa 1.12.-31.3. välisenä aikana ja ulkona liikkumisesta rangaistus pitäisi heillä olla sama, kuin ilman talvirenkaita ajamisesta autoilijoille. Räsänen voisi ehdottaa tätäkin. Kaupunki puhdistaa lumet jalkakäytäviltä aivan helvetin huonosti. Taloyhtiöt, joiden toimia kaupunki valvoo, poistavat lumet jalkakäytäviltä aivan helvetin huonosti. Ja kyse ei ole pelkästään kapasiteetista, vaan myös ihan arkijärjen käytöstä. Jos Helsinkiä vertaa esim. Turkuun, niin lumenpoisto on erittäin paljon huonompaa. Tai Tukholmaan. Mutta ei siinä mitään, mehän syödään täällä tonnikalaa ja odotetaan joka ilta, josko Pekka Pouta armahtaisi ja toisi sulat jalkakäytävät myös Helsinkiin.
Se, mikä tässä on erityisen surullista, on vastuullisten asenne reklamaatioihin. Tai itse asiassa ei ole mitään asennetta, vaan täysi tyrmäys ja ”valittajan” pöljyyttäminen: ”kukaan muu ei koskaan ole jne.”
Voi koska meille tulee vapaa kilpailu ja markkinatalous?
Nimim.
Paikallinen mies
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
maanantai 20. helmikuuta 2012
Kasvuyrittäjyyden kymmenen käskyä
Eläköityvä Suomi on kohtaamassa uusia isoja haasteita globaalin kiristyvän kilpailun keskellä. Perinteisesti talouttamme on pitänyt pystyssä vientivetoinen teollisuus. Nyt Nokia on selkeästi siirtämässä painopistettään pois Suomesta, telakkateollisuuden yritykset ovat ulkomaalaisomistuksessa ja perinteinen metsäteollisuus investoi pääosin rajojemme ulkopuolelle.
Meille on syntymässä vakava haaste rakentaa uusia työpaikkoja ja sitä kautta hyvinvointia.
Suomessa on perinteisesti panostettu voimakkaasti suurteollisuuteen ja senkään vuoksi pk-sektori ei ole saanut merkittävää jalansijaa esimerkiksi viennissä, jossa sen osuus kokonaisarvosta on vain hieman yli 10%. Tilanne on hyvin erilainen verrattuna taloudellisesti hyvin menestyviin Tanskaan ja Saksaan, joissa pk-yritysten osuus viennistä on noin 70 prosenttia.
Kannustimien painopiste pitää siirtää kiireesti pienyrityksiin ja yrittäjyyteen.
Yrittäjyys ei myöskään houkuttele meitä. EU:n komission Eurobarometrin (2010) mukaan itsenäiseksi yrittäjäksi haluavien osuus haastatelluista on Euroopassa 45 %, kun se on Yhdysvalloissa noin 55 %, mutta Suomessa vain 35%. Myös kunnianhimo kasvaa ja menestyä on matala, pk-yrityksistä vain 9% on voimakkaasti kasvuhakuisia ja yli 50% tyytyy nykyisen markkina-asemansa säilyttämiseen.
Asenteiden yrittäjyyttä ja yrittäjän ammattia kohtaan täytyy muuttua positiivisemmiksi ja kunnianhimoisemmiksi.
Vuosina 2005-2009 toimintaansa laajentaneisiin yrityksiin syntyi 110.500 uutta työpaikkaa. Niistä oli kasvuyrityksiä vain 5%, mutta kasvuyritysten osuus työllisyyden lisäyksestä oli 47% ja liikevaihdon paranemisesta 37%.
Parhaimmat edellytykset työllisyyden kasvuun on kasvuyrittäjyydessä.
Mitä kasvuyrittäjyys sitten on tai mitä se ei ole.
1. Kasvuyrittäjyys ei ole ammatti, vaan asenne ja elämäntapa. Siinä ei onnistu, ellei elä ja hengitä yrittäjyyttä, nauti joka solullaan siitä mitä tekee. Siihen ei lähdetä kokeilemaan tai olemaan vaan töissä. Sitä tehdään nöyrinä, mutta ei missään tapauksessa vaatimattomina.
2. Monessa yhteydessä kovia kasvuyrittäjiä on verrattu huippu-urheilijoihin tai suuriin artisteihin tutkimuksien mukaan menestyvät kasvuyrittäjät ovat kunnianhimoisempia intohimoisempia, rohkeampia, sitoutuneempia, päättäväisempiä, itsevarmempia, paineensietokykyisempiä ja ennen kaikkea kykeneviä toistamaan huippusuorituksia kerrasta toiseen verrattuna ns. perinteisiin yrittäjiin.
3. Kasvuyrittäjää ei löydä ”normaalien” hakuprosessien kautta, suorahaun ammattilaiset tai julkisen sektorin viranomaiset hakevat riskittömiä ratkaisuja ja ovat yleensä itse niin kaukana kasvuyrittäjyyden ytimestä, että he eivät myöskään tunnista potentiaaleja kasvuyrittäjyyden piirteitä. Kasvuyrittäjän tunnistaa parhaiten toinen kasvuyrittäjä.
4. Kasvuyrittäjän motiivi ei ole maine tai raha, vaan se on maine ja raha. Hän ei häpeä alkumetrien haastavina aikoina tinkiä omasta elintasostaan, pitää matalaa profiilia ja ajaa vanhalla edullisella autolla. Hän ei myöskään epäröi menestyksen jälkeen nauttia saavutuksistaan ja jakaa samaa iloa kaikille ympärillään. Hän elää panostuksesta ja menestyksestä.
5. Kasvuyrittäjä on johtajana suuri ihminen - vaativa, mutta oikeudenmukainen ja armollinen. Hän on aina ja joka tilanteessa esimerkkinä muille ja elää itse niin kuin opettaa. Hän on koko ajan läsnä, jakaa vastuuta ja luottaa ihmisiinsä. Hän on Kasvuyritys Oy:n myyntimies, tuottaja ja päävalmentaja.
6. Kasvuyrittäjän organisaatiossa on kaksi toimintoa: myynti ja myynnin tuki. Hän käyttää paljon aikaansa selittäen ihmisilleen, kumpaan toimintoon he kuuluvat ja mikä heidän merkittävä tehtävänsä on yrityksen menestymisen kannalta.
7. Kasvuyrityksen kehittäminen ei perustu pitkiin liiketoimintasuunnitelmiin, monimutkaiseen rakenteeseen tai keskusjohtoisuuteen. Kasvuyrityksen kehitys perustuu tekemiseen: iteraatioon, kokeilemiseen, mittaamiseen ja oppimiseen. Mitä ei voi kertoa maalaisjärkisesti ja yhdellä A4:lla, niin että asiakas hurmaantuu, sitä ei ole olemassa.
8. Kasvuyrityksessä kannustetaan ottamaan riskejä. Siellä luodaan työntekijöille ilmapiiri, missä he uskaltavat kohdata pelottaviakin haasteita turvallisesti luottaen vahvaan visioon ja johdon tukeen. Yhtään menestystarinaa ei ole syntynyt ilman riskinottoa ja tappioita. Niistä vaan pitää oppia.
9. Kasvuyrityksessä myös osataan juhlia ja kannustaa menestystä. Siellä ei ole mikään sen hienompaa kuin menestyksen jakaminen muiden kanssa ja iloitseminen toisten menestyksestä. Selkäänpuukottajia ja muille kateellisia pelureita siellä ei ole lainkaan. Vaikka kilpailu ihmisten kesken on raakaa, se on rehellistä.
10. Kasvuyrityksessä jokainen ihminen on töissä paljon alan keskiarvoa paremmassa paikassa. Hänellä on parempi ilmapiiri, osaavampi pomo ja mukavammat työkaverit. Työkalut ovat kunnossa ja asioita ei tarvitse odottaa. Raskaan viikon jälkeen kaljalla paikallisen baarin tiskillä kasvuyrityksen työntekijä kertoo vilpittömän tyytyväisenä, miten hyvä työviikko hänellä oli. Ja osaa vielä perustella miksi.
Ainoa, mitä potentiaalilla kasvuyrittäjällä ei normaalisti ole, on pääoma. Siksi kasvuyrittäjyyden kannustamisen tärkein yhteiskunnallinen tavoite on riittävän pääomituksen turvaaminen. Valtion tehtävä ei ole jakaa rahaa tai toimia pankkina, mutta valtion tehtävä on toimia edellytyksien luojana ja takuumiehenä. Niin kuin isä pojalleen. Niin kauan kuin sen rooli on virkamieskoneiston kautta ainoastaan asioita vaativa ja edellyttävä tukemisen ja edellytyksien luomisen sijaan, niin menestystä kasvuyrittäjyyden kautta ei synny. Kasvuyrittäjä on tuloksien tekijä, ei selvityksien laatija.
Arkijärjellä ajateltuna nykyisen järjestelmän hienosäädössä ei ole paljoakaan tehtävissä: jos kone on tiltannut, on turha yrittää peitellä sen jämähtänyttä ruutua. On parempi painaa ctrl-alt-del, vaikka samalla hukkuisi muutama vanha muistiinpano. Uusia tulee ja ne ovat tuoreempia.
Meille on syntymässä vakava haaste rakentaa uusia työpaikkoja ja sitä kautta hyvinvointia.
Suomessa on perinteisesti panostettu voimakkaasti suurteollisuuteen ja senkään vuoksi pk-sektori ei ole saanut merkittävää jalansijaa esimerkiksi viennissä, jossa sen osuus kokonaisarvosta on vain hieman yli 10%. Tilanne on hyvin erilainen verrattuna taloudellisesti hyvin menestyviin Tanskaan ja Saksaan, joissa pk-yritysten osuus viennistä on noin 70 prosenttia.
Kannustimien painopiste pitää siirtää kiireesti pienyrityksiin ja yrittäjyyteen.
Yrittäjyys ei myöskään houkuttele meitä. EU:n komission Eurobarometrin (2010) mukaan itsenäiseksi yrittäjäksi haluavien osuus haastatelluista on Euroopassa 45 %, kun se on Yhdysvalloissa noin 55 %, mutta Suomessa vain 35%. Myös kunnianhimo kasvaa ja menestyä on matala, pk-yrityksistä vain 9% on voimakkaasti kasvuhakuisia ja yli 50% tyytyy nykyisen markkina-asemansa säilyttämiseen.
Asenteiden yrittäjyyttä ja yrittäjän ammattia kohtaan täytyy muuttua positiivisemmiksi ja kunnianhimoisemmiksi.
Vuosina 2005-2009 toimintaansa laajentaneisiin yrityksiin syntyi 110.500 uutta työpaikkaa. Niistä oli kasvuyrityksiä vain 5%, mutta kasvuyritysten osuus työllisyyden lisäyksestä oli 47% ja liikevaihdon paranemisesta 37%.
Parhaimmat edellytykset työllisyyden kasvuun on kasvuyrittäjyydessä.
Mitä kasvuyrittäjyys sitten on tai mitä se ei ole.
1. Kasvuyrittäjyys ei ole ammatti, vaan asenne ja elämäntapa. Siinä ei onnistu, ellei elä ja hengitä yrittäjyyttä, nauti joka solullaan siitä mitä tekee. Siihen ei lähdetä kokeilemaan tai olemaan vaan töissä. Sitä tehdään nöyrinä, mutta ei missään tapauksessa vaatimattomina.
2. Monessa yhteydessä kovia kasvuyrittäjiä on verrattu huippu-urheilijoihin tai suuriin artisteihin tutkimuksien mukaan menestyvät kasvuyrittäjät ovat kunnianhimoisempia intohimoisempia, rohkeampia, sitoutuneempia, päättäväisempiä, itsevarmempia, paineensietokykyisempiä ja ennen kaikkea kykeneviä toistamaan huippusuorituksia kerrasta toiseen verrattuna ns. perinteisiin yrittäjiin.
3. Kasvuyrittäjää ei löydä ”normaalien” hakuprosessien kautta, suorahaun ammattilaiset tai julkisen sektorin viranomaiset hakevat riskittömiä ratkaisuja ja ovat yleensä itse niin kaukana kasvuyrittäjyyden ytimestä, että he eivät myöskään tunnista potentiaaleja kasvuyrittäjyyden piirteitä. Kasvuyrittäjän tunnistaa parhaiten toinen kasvuyrittäjä.
4. Kasvuyrittäjän motiivi ei ole maine tai raha, vaan se on maine ja raha. Hän ei häpeä alkumetrien haastavina aikoina tinkiä omasta elintasostaan, pitää matalaa profiilia ja ajaa vanhalla edullisella autolla. Hän ei myöskään epäröi menestyksen jälkeen nauttia saavutuksistaan ja jakaa samaa iloa kaikille ympärillään. Hän elää panostuksesta ja menestyksestä.
5. Kasvuyrittäjä on johtajana suuri ihminen - vaativa, mutta oikeudenmukainen ja armollinen. Hän on aina ja joka tilanteessa esimerkkinä muille ja elää itse niin kuin opettaa. Hän on koko ajan läsnä, jakaa vastuuta ja luottaa ihmisiinsä. Hän on Kasvuyritys Oy:n myyntimies, tuottaja ja päävalmentaja.
6. Kasvuyrittäjän organisaatiossa on kaksi toimintoa: myynti ja myynnin tuki. Hän käyttää paljon aikaansa selittäen ihmisilleen, kumpaan toimintoon he kuuluvat ja mikä heidän merkittävä tehtävänsä on yrityksen menestymisen kannalta.
7. Kasvuyrityksen kehittäminen ei perustu pitkiin liiketoimintasuunnitelmiin, monimutkaiseen rakenteeseen tai keskusjohtoisuuteen. Kasvuyrityksen kehitys perustuu tekemiseen: iteraatioon, kokeilemiseen, mittaamiseen ja oppimiseen. Mitä ei voi kertoa maalaisjärkisesti ja yhdellä A4:lla, niin että asiakas hurmaantuu, sitä ei ole olemassa.
8. Kasvuyrityksessä kannustetaan ottamaan riskejä. Siellä luodaan työntekijöille ilmapiiri, missä he uskaltavat kohdata pelottaviakin haasteita turvallisesti luottaen vahvaan visioon ja johdon tukeen. Yhtään menestystarinaa ei ole syntynyt ilman riskinottoa ja tappioita. Niistä vaan pitää oppia.
9. Kasvuyrityksessä myös osataan juhlia ja kannustaa menestystä. Siellä ei ole mikään sen hienompaa kuin menestyksen jakaminen muiden kanssa ja iloitseminen toisten menestyksestä. Selkäänpuukottajia ja muille kateellisia pelureita siellä ei ole lainkaan. Vaikka kilpailu ihmisten kesken on raakaa, se on rehellistä.
10. Kasvuyrityksessä jokainen ihminen on töissä paljon alan keskiarvoa paremmassa paikassa. Hänellä on parempi ilmapiiri, osaavampi pomo ja mukavammat työkaverit. Työkalut ovat kunnossa ja asioita ei tarvitse odottaa. Raskaan viikon jälkeen kaljalla paikallisen baarin tiskillä kasvuyrityksen työntekijä kertoo vilpittömän tyytyväisenä, miten hyvä työviikko hänellä oli. Ja osaa vielä perustella miksi.
Ainoa, mitä potentiaalilla kasvuyrittäjällä ei normaalisti ole, on pääoma. Siksi kasvuyrittäjyyden kannustamisen tärkein yhteiskunnallinen tavoite on riittävän pääomituksen turvaaminen. Valtion tehtävä ei ole jakaa rahaa tai toimia pankkina, mutta valtion tehtävä on toimia edellytyksien luojana ja takuumiehenä. Niin kuin isä pojalleen. Niin kauan kuin sen rooli on virkamieskoneiston kautta ainoastaan asioita vaativa ja edellyttävä tukemisen ja edellytyksien luomisen sijaan, niin menestystä kasvuyrittäjyyden kautta ei synny. Kasvuyrittäjä on tuloksien tekijä, ei selvityksien laatija.
Arkijärjellä ajateltuna nykyisen järjestelmän hienosäädössä ei ole paljoakaan tehtävissä: jos kone on tiltannut, on turha yrittää peitellä sen jämähtänyttä ruutua. On parempi painaa ctrl-alt-del, vaikka samalla hukkuisi muutama vanha muistiinpano. Uusia tulee ja ne ovat tuoreempia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)