keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Palvelun apinavaltio

Olen ollut vuoden verran keppien avulla kulkeva liikuntarajoitteinen ihminen. Sinä aikana ja sen vuoksi moni asia on karrikoitunut, mutta se ei sulje pois sitä tosiasiaa, että täällä Oy Suomi Ab:ssä asiakaspalvelun taju on viturallaan ja pahasti. Ja vielä ihan perusasioissa.

Olen ollut täysin taksin varassa varsinkin viime viikkoina, lähes joka aamu on pitänyt mennä hoitoon 8-9 välillä. Jos keskelle Helsinkiä Uudenmaankadulle saa siihen aikaan auton alle puolen tunnin, niin se on ihme. Lukuisia kertoja on tullut seisottua yhdellä jalalla aamupakkasessa tunnin verran taksia kahta tilausta (keskus ja tekstiviesti) käyttänen ja samalla katsellen, kun monia Helsingin takseja ajaa vapaavalo päällä ohi. On taas tainnut järjestelmien ostajilla olla hirvimetsäkavereiden kanssa kunnon korruptiomatkat järjestelmää hankittaessa. Mene ja tiedä, niin siinä on toimittu aikaisemminkin. Ja muuten, kuulemma kukaan kuski ei tule Uudenmaankadulle, kun se on siellä sivussa ”pussin perällä”. Se lienee hyvä syy, mutta itse en jotenkin koe asuvani periferiassa.

Maanantaina iltapäivällä tilasin ensin tekstiviestillä (kuittaisi, mutta ei tullut) ja sitten keskuksesta (kuittasi, mutta ei tullut). Kun siinä taas yhdellä jalalla kadun varressa viluissani seisoskelin, tein sen virheen, että soitin harmistuksissani taksitarkastajalle. Siinä arroganttiudessa olisi Nalle Wahlrooskin kalvennut, siellä vastasi sellainen elvis, että jo parin minuutin puheen jälkeen minulle oli selvää, että kun taksin tilaa, niin vastuu on tilaajalla – aina, joka paikassa ja kaikkialla, aamen.

Kyllä ainakin minulla taksiautoilijoiden huoli polttoaineen hintojen korotuksesta menee täysin ohi empatian; kun nyt edes viitsisivät hoitaa olemassa olevat duunit. Parasta koko touhulle olisi täydellinen vapauttaminen. Joku pimeä kuski voisi kerran kymmenessä vuodessa varastaa minun lompakkoni, ja siitä huolimatta uskoisin olevani tyytyväisempi verrattuna nykyiseen. Jos en mihinkään muuhun, niin parempaan palveluun, kuin mitä nahkatakkiinsa hiellä marinoitu ylipainoinen ja –mielinen kuski tänä päivänä tarjoaa. Niin sorry, kun tämä katujen Einstein on vapaalla, ruorissa on ”mishä o espo” versio, jolle saa toimia navigaattorina.

Sitten on tämä ”liikuttavia palveluita” tarjoava HSL. Ne todellakin ovat liikuttavia, liikutus se on vitutuskin. Viime lauantaina jäin ratikasta, kun olin edestäpäin tulossa keppien kanssa linkaten korkeintaan viiden metrin päässä ja kuski hymyillen suoraan silmiin katsoen lähti menemään. Sunnuntaina samalla pysäkillä sama juttu. Tänään tänne tullessani ehdin jo painamaan takimmaisen oven avausnappia kaksi kertaa, minulla oli voimakkaan kirkkaan oranssi takki päällä jne., siitä huolimatta kuski taas kerran lähti jättäen minut pysäkille. Onkohan niillä jokin veto sikailussa?

Meinaan viime kesäni, kun kuljin jalankulkijaksi luokitellulla invamopolla, niin ratikat kaupungilla oli todellinen pelkoni - sen enempää liikenteessä ei sikaile kukaan/mikään. Kun on koko peruskoulun oppimäärä lähes täydellisesti hallussa ja siihen sitten lisätään lyhyt mutta ei-intensiivinen ratikkakuskin koulutus, niin kyllähän siinä 35 tonnin möhkälettä ohjaillessa tulee hallinnan tunne, että minä vien ja muut vikisee.

Ja sitten vielä liikkumiseen liittyen tämä talvikatujen puhdistus. Mummojen, vaarien ja liikuntarajoitteisten kannattaisi pakottaa leiriytymään asuntoonsa 1.12.-31.3. välisenä aikana ja ulkona liikkumisesta rangaistus pitäisi heillä olla sama, kuin ilman talvirenkaita ajamisesta autoilijoille. Räsänen voisi ehdottaa tätäkin. Kaupunki puhdistaa lumet jalkakäytäviltä aivan helvetin huonosti. Taloyhtiöt, joiden toimia kaupunki valvoo, poistavat lumet jalkakäytäviltä aivan helvetin huonosti. Ja kyse ei ole pelkästään kapasiteetista, vaan myös ihan arkijärjen käytöstä. Jos Helsinkiä vertaa esim. Turkuun, niin lumenpoisto on erittäin paljon huonompaa. Tai Tukholmaan. Mutta ei siinä mitään, mehän syödään täällä tonnikalaa ja odotetaan joka ilta, josko Pekka Pouta armahtaisi ja toisi sulat jalkakäytävät myös Helsinkiin.

Se, mikä tässä on erityisen surullista, on vastuullisten asenne reklamaatioihin. Tai itse asiassa ei ole mitään asennetta, vaan täysi tyrmäys ja ”valittajan” pöljyyttäminen: ”kukaan muu ei koskaan ole jne.”

Voi koska meille tulee vapaa kilpailu ja markkinatalous?

Nimim.
Paikallinen mies

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Instructions