Nyt sitten vihdoin aletaan herätä todellisuuteen, yksi ja toinen instituutio on ruvennut kannustamaan talouden tehostamiseen ja leikkauksiin. Ja aivan aiheesta. Samalla kaikki sosiaalidemokratian puolustajat ovat heränneet heristelemään nyrkkejään pelottelemalla, että leikkaamalla ja tehostamalla vaarannetaan hyvinvointiyhteiskunnan olemassaolo. Minkä ihmeen hyvinvointiyhteiskunnan?
Miten hyvinvointi ja ihmisten onnellisuus oikein määritellään? Onko onnellisuuden mittari se, että 750.000 suomalaista syö päivittäin melkein 10.000.000 tablettia mielialalääkkeitä ahdistukseen ja masennukseen? Vatsat ovat täynnä, mutta päät sekaisin. Entä se, että ”hyvinvointivaltio” hyysäyksellään ja holhouksellaan riistää ihmisiltä yritteliäisyyden ja onnistumisen riemun, joka kierre pikku hiljaa flegmatisoi ja sulkee heidät pois yhteiskunnasta? Köyhyys kasvaa ja lisääntyy, eikö se hyvinvointivaltiossa pitäisi vähentyä? Tämän systeemin saturaatiopiste saavutettiin jo aikoja sitten. Ei tämä enää mitään hyvinvointia rakenna, vaan kasvattaa vähäosaisilla katkeruutta ja hyväosaisilla pelkoa, joka näkyy saavutetuista eduista hinnalla millä hyvänsä kiinni pitämisenä.
Yksi hyvinvointivaltiomme pääarkkitehdeistakin, Kalevi Sorsa, ilmaisi jo aikanaan kirjassaan olleensa väärässä todeten, että kun valtio ottaa yhä useammalla alueella vastuun kansalaisen elämästä, niin se samalla vapauttaa yksilön sitoutumasta yhteisöönsä, jolloin sekä yksilö että yhteisö menettävät paljon. Hyvinvointivaltio valtio on mennyt jo niin pitkälle, että töitä ei ole enää kannustavaa tehdä. Monilla eniten syrjäytyneillä ja vähäosaisilla se ei myöskään ole enää kannattavaa, kiitos ay-liikkeen ja demareitten keskiluokan hyvinvointia optimoivan politiikan.
Ei valtion johtaminen sen kummempaa ole kuin yrityksenkään. Ihmisiä pitää kannustaa yrittämään ja innostaa onnistumaan. Kun onnistuu, niin innostuu, kun innostuu, niin onnistuu. Jos yrityksen talous- ja hallinto-osasto ovat suurempia kuin tuotanto ja myynti, niin hyvin suurella todennäköisyydellä siinä firmassa ei menestyksellä mässäillä, vai olenko väärässä? Samalla tavalla valtiossa, jos ”hallinto” kuluttaa enemmän rahaa ”myynti” tienaa, niin totta ihmeessä edessä on konkurssi. Se konkurssi tässä nyt pitäisi yrittää välttää ja se ei valitettavasti onnistu kannustamalla ”ahkeria ja tunnollisia virkamiehiä” kuluttamaan rahaa samalla ahkeruudella ja tunnollisuudella, kuin he ovat tähän saakka sitä tehneet… Vai olenko ymmärtänyt jotakin täysin väärin?
Etla ja muut asiaa tuntevat yrittävät epätoivoisesti huutaa ulos tosiasioita, mutta kansanedustajat, jotka sanan varsinaisessa merkityksessään ovat kansan edustajia, eivät vaan puhu mitään. Kansa purnaa, mutta edustajat ovat hiljaa, että tulisivat valituksi uudelleen. Tai jos joku sanookin jotakin kriittistä, niin se leimataan populismiksi.
No, keväällähän on taas vaalit ja sitä saa, mitä tilaa. Toki tilaajillakin on jotain pielessä: samaan aikaan, kun asiantuntijat yrittävät epätoivoisesti kasvattaa kriisitietoisuutta antamalla omia julistuksiaan yli 10 miljardin säästö- ja tehostamistarpeista, ihmiset ovat luottavaisempia talouteensa kuin koskaan aikaisemmin ja aikovat kuluttaa jouluostoksiin ennätys paljon rahaa. Kyllä suoraselkäisten poliitikkojen pitäisi kantaa vastuunsa kansan tietoisuuden lisäämisestä, miten isoja asioita käytännössä tarkoittaa tarvittavien säästöjen löytäminen. Ainakin se tarkoittaa satavarmasti kuluttajien ostovoiman selkeää heikkenemistä, tehostettiin mistä tahansa. Taitaa olla yhtä vaikeaa kuin 20 vuotta sitten myöntää, että nämä bileet taitaa olla ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti