Omistusasumisesta on muodostunut ainoa varma ja riskitön keino tavalliselle palkansaajalle vaurastua, kun sen pitäisi olla vain yksi keino perustarpeiden tyydyttämiseen. Pitkään jatkunut hintojen nousu ja siihen liittyvät menestystarinat ovat motivoineet tavallisia työssäkäyviä keskiluokkaisia ihmisiä ottamaan järjettömiä riskejä pakon edessä - mutta myös rikastumisen toivossa.
Asuntomarkkinoista on muodostunut rahvaan pörssi, jossa sijoitellaan, spekuloidaan, keinotellaan ja jobataan. Pörssi, jossa pelataan kovin panoksin: ihmisten kodeilla. Samaan aikaan, kun valtava määrä ihmisiä meinaa kaatua velkataakkansa alle. Täysin hallitsemattoman ja suunnittelemattoman asuntopolitiikan seurauksena meidän asuntojen hintataso on noussut olosuhteisiin nähden järjettömäksi.
Asunnon hankinnasta on tullut varsinkin ensiasuntoa hankkiville painajainen ja "oman pysyvän kodin perusoikeus” alkaa olla yhä useammille vain unelma ilman isin perintörahoja. Vasemmistopuolueet jaksaa huutaa ja meuhkata tuloerojen kasvusta, mutta kukaan keski-ikäinen jo asuntokaupassa hillonsa tehnyt poliitikko ei puhu mitään menoerojen kasvusta.
25 vuotta sitten vastavalmistuneiden opiskelijoiden perheen oli vielä mahdollista ostaa yksiötä suurempi ensiasunto pk-seudulta ilman ulkopuolista apua, tänä päivänä se on unennäköä ilman valtavaa taloudellista riskinotto. Eikä kyse ole tuloeroista, vaan menoeroista.
Ongelman syistä liikkuu paljon spekulaatioita, joista monet leimataan auktoriteettien toimesta urbaaneiksi legendoiksi, kuten esimerkiksi:
- kaupunkien täysin hukassa oleva kaavoituspolitiikka, jonka seurauksena uusia asuntoja rakennetaan aivan liian vähän (Helsinki 2010: tavoite 5000, toteutunut 2261)
- pankkien mahdollisuus rällästää luottomarkkinoilla ilman mitään vastuuta (tai riskiä) lopputuloksesta tarjoten erittäin riskipitoisia luottoja.
- luoton ottajien riskien huono hallinta: korkotason muutoksia ei huomioida tarpeeksi ja ikääntyvien asuntojen korjausrakentamisen tarve sekä voimakkaasti kasvavan energian hinnan vaikutus kokonaiskustannuksiin unohdetaan käytännössä kokonaan (vaikka vaikutus tulee olemaan suurempi, kuin että korot nousisivat yli 6%:n).
- Suomi on Euroopan kärjessä tuetussa vuokra-asumisessa. Asuntotukijärjestelmä sponsoroi asuntojobbareita, joka nostaa erityisesti pienten asuntojen vuokria ja sitä kautta asuntojen hintoja kautta linjan.
- vastuuttomalla poliittisella viestinnällä pidetään yllä illuusiota epärealistisesta tulevaisuudesta, joka visio kannustaa ihmisiä ottamaan järjettömiä riskejä.
Tässä muutamassa esimerkissäkin on paljon alueita ja asioita, joihin olisi kohtuullisen helppoa vaikuttaa esimerkiksi lainsäädännöllisesti, mutta jostakin syystä tämä asia ei ole poliittisesti tärkeä tai seksikäs. Me olemme hirvittävän huolissamme Euroopan lisääntyvästä köyhyydestä, jossa yli puolet perheiden toimeentulosta mene ruokaan. Sen sijaan näin vaalien allakaan kukaan ei ole huolissaan suomalaisista perheistä joiden toimeentulosta menee 30-50% asumiseen. Ilta-Sanomien 1.3.2011 kyselyssä 63% vastaajista ilmoitti, että heille jää käteen asumiskulun jälkeen alle 670€ kuukaudessa.
On kansantaloudellinen katastrofi, että ihmisten kaikki raha menee asumiseen, eikä työpaikkoja ja vaurautta synnyttävään kulutukseen. Asuntosäästäminen ja vuokrat kun hyödyttävät ansaintamielessä ainoastaan rakennusliikkeitä, asuntokauppiaita ja pankkeja. Jos kasvava osa kulutusmenoista menee vain asumisen maksamiseen, se tarkoittaa että muuhun kulutukseen menevän rahan osuus pienenee. Tällä on suora ja merkittävä vaikutus työllisyyteen, joka on kaiken hyvinvointimme perusta!
Esimerkiksi koko ajan pienentyvän vientiteollisuuden tuoton kompensaatioksi tarvitaan uudenlaista yrittäjyyttä, joka perustuu enemmän uudenlaiseen palvelutuotantoon, jonka taas on vaikeaa saada tuulta purjeisiinsa, jos kasvava ostovoima valuu vain kallistuneisiin asumiskustannuksiin. Viimeisen 25 vuoden aikana suomalaisten kulutusmenot ovat kasvaneet lähes 40%, silti me käytämme suhteessa paljon vähemmän rahaa esimerkiksi ruokaan ja vaatteisiin. Sen sijaan asumiseen käytämme lähes kaksi kertaa niin paljon kuin vuonna 1985.
Asumisen korkea hinta ja siihen liittyvät riskit on vakava asia, jonka vaikutukset koskettavat valtaosaa pääkaupunkiseudulla asuvista ihmisistä. On aivan uskomatonta, että näin vaalien alla tämä asia ei ole yhdenkään merkittävän puolueen tai poliitikon vaaliohjelmassa. Media ei juurikaan revittele aiheella ja jos Taloussanomat erehtyy tekemään jutun aiheesta, niin keskustelupalstoilla se lytätään luusereiden marinaksi. Miksi?
Todella hyvää kiteytystä. Vielä, kun se asuntonäytölle menevä nuori olisi joskus edes kuullut tästä petkutuskuviosta. Kriittisyys pankkeja ja välittäjiä kohtaan puuttuu täysin. Kyseiset tahot nähdään "asiantuntijoina" ja asunnoista maksetaan se, mitä asiantuntija kehoittaa maksamaan. Millä saamme ihmiset heräämään ?
VastaaPoistaNiin...onko oltava subjektiinen oikeus ostaa yksiötä isompi ensiasunto kaupungin keskustasta? Mielestäni ei.
VastaaPoistano tottahan toki kaikkien juuri koulustavalmistuneiden tarvitsee saada kaksio tai jos parisuhteessa niin ainakin kolmio Helsingin keskustasta.. voi haloo muuttakaa jurvaan jos ei rahat riitä Helsingissä asumiseen.. samalla logiikalla juuri ajokortinsaaneelle pitäisi saada mersu alle tonnilla? Eiköhän se ole se kysynnän ja tarjonnan laki joka tässäkin määrää ja mielestäni noista asuntojen hinnoista huutelu on vain turhaa köyhien huutelua. Toki Siinä asiassa olen samaa mieltä että Helsingissä asunnot ovat kalliita, minkä takia en sielä asukaan, vaan asun seudulla josta olen saanut mukavan omakotitalon edullisemmin. kukin eläköön varojensa mukaan, mutta ei omistusasuntoa voi pitää jokaisen perusoikeutena. Ne kellä on rahaa sen voivat tehdä, mutta ne kellä ei on tyytyminen vuokralle valtion avustuksella.
VastaaPoistaPerusoikeus asuntoon täyttyy kaikilla, kun viimeistään toimeentulotuesta maksetaan kohtuullinen (esim. sinkulle noin 37m2) vuokra-asunto. Miten kukaan voi olettaa, että perusoikeus asumiseen tarkoittaa vähintään kaksiota pääkaupungin keskustasta?! Samalla logiikalla oikeus vaatetukseen tarkoittaa uusia vaatteita Guccilta ja oikeus ravintoon jokailtaista päivällistä kaupungin hienoimmassa ravintolassa.
VastaaPoistaHaloo, vika ei ole yhteiskunnassa eikä edes asuntojen hinnassa, vika on siinä että ihmisiltä, kuten kirjoittajalta, on täysin kadonnut järki siitä mikä on pienipalkkaisille ja/tai vastavalmistuneille nuorille ns. kohtuullinen asumisen ja elämisen taso.