Meillä on yhteiskunnallinen perinne, joka perustuu hyvinvoinnin nopean kasvun vuosiin: vastuulla on paljon antajia, mutta vähän ottajia. Ja lopuksi kaiken aina maksaa tavallinen veronmaksaja, joka sitten lopulta kokee tulleensa petetyksi. Kun pettymys purkautuu, se tulkitaan valittamiseksi tai ymmärtämättömyydeksi. Kun todellisuus ei vastaa lupausta, niin onko tyhmää olla tyytymätön?
Esimerkki tästä tullee olemaan Guggenheim-hanke. Ensin ulkopuoliset konsultit tekevät kahdella miljoonalla selvityksen, jonka Helsingin kuvausta ja filosofiaa käsitelleen sisällöllisen osuuden (joka kattoi 90% selvityksestä) olisi voinut tehdä kuka tahansa helsinkiläinen yläasteella oleva koululainen vuoden vapaalipuista elokuviin.
Investoinnin lopputulos 140 M€ (+ 14 M€ käyttökuluja vuodessa) on paljon, mutta sekin tuntuu epärealistiselta budjetilta, varsinkin kun suunnitelma ei esitä minkäänlaista budjettia, jonka kukaan omia rahojaan käyttävä pääomasijoittaja voisi koskaan hyväksyä. Koko liiketoimintasuunnitelma on tehty Guggenheimille ja muille amerikkalaisille päättäjille, eikä Suomen ja Helsingin päätöksenteon tarvetta varten. Suunnitelma on kaikkea muuta kuin liiketoimintasuunnitelma.
Siitä huolimatta monet päättäjät tanssivat iloisina nuotion ympärillä, kun vihdoin kulttuuri saapuu ähtäriinkin. Miksi? Siksi, koska heillä ei ole mitään vastuuta, vain visioita ja omia mielitekoja.
Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen sanoi jotenkin niin, että helsinkiläisen veronmaksajan ei tarvitse olla huolissaan, jos hankkeen taloudelliset laskelmat menevät pieleen, Helsinki hoitaa silloin asian? Häh, mistä Helsinki saa rahansa? Suoraan tai välillisesti veronmaksajilta. Mutta jos tämä menee mönkään, mikä on Pajusen vastuu? Ei mikään. Mikä on muiden kannattajien yksilövastuu? Ei mitään. Jos esimerkiksi tämä Guggenheim on niin kannattava investointi, niin miksi ihmeessä amerikkalaiset pääoman tuoton ja bisneksen hyper-osaajat sitten haluavat lahjoittaa kaikki tuotot Suomelle?
Sama tilanne on ollut monessa muussakin: VR:n lippu-uudistus ja monet muut mokat viime vuosien aikana. Millä tavalla ja kuka on joutunut vastuuseen niistä? Tai Fortumin huono varautuminen verkon toimintaan ja selittely tilanteen vuoksi hintojen edelleen korotuksina?
HS:n hankkimien tietojen perusteella Fortumin investoinneista 2010 on ainoastaan 5,6% kohdistunut sähkön tuotantoon Pohjoismaissa, ei siis edes pelkästään Suomessa. Samaan aikaan Fortumin tulos ennen veroja oli 1,6 miljardia euroa – missä rahat ovat? Siitä huolimatta kukaan ei ota/joudu vastuuseen.
Jos Fortum olisi yksityinen, olisi hankalaa mutta mahdollista selittää laiminlyöntejä, mutta kun valtion omistus on yli 50%, niin missä on vastuu valtion yhtiöiden omistuksesta ja ohjauksesta? Ainakin vasemmiston pitäisi herätä tässä vaiheessa, mutta kun kaikki istuvat samassa veneessä... Kaikki politiikassa ovat yhtä suurta perhettä, joilla pääosalla vastuu äänestäjistä ja ideologiasta hautautuu ylikorostuneen konsensuksen ja huolen omasta poliittisesta tulevaisuudesta alle.
Eläminen ilman vastuuta on elämistä illuusiossa, jossa kuvittelee, että joku toinen varmaan kantaa vastuun. Kun asian/hankkeen jokainen jäsen ajattelee näin, niin kuka on se joku toinen? Juuri tätä asennetta me nyt podemme Euroopankin kriisissä, ja siitä huolimatta me itsekin teemme edelleen samoja virheitä. Jälleen kerran lainaan Einsteinia, joka määritteli hulluuden näin: tekee asioita samalla tavalla kuin aikaisemmin, mutta odottaa eri lopputuloksia. Tätä sopisi miettiä itse kunkin.
PS. Esimerkki suunnitelman falskiudesta on menojen ja tulojen tasapainon laskelmat. Ehdotuksen mukaan 12 €/lippu tuloilla tarvittaisiin puoli miljoonaa kävijää vuodessa. Kun laskee yhteen lyhennykset, korot, ylläpidon ja lisenssimaksut ja jättää huomioimatta vielä kaikki muuttuvat kustannukset (palkat, markkinointi jne.), niin vuosittainen kulu nousee 15-20 M€/vuosi. Tällä logiikalla lippuja pitäisi myydä 1,3 miljoonaa kappaletta per vuosi, että päästäisiin edes nollatulokseen. Se tarkoittaisi, että vuosi vuoden jälkeen joka kymmenennen Helsinkiin tulevan turistin pitäisi käydä museossa. Uskokoon ken haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti