Paska tyyppi

Nyt, kun olemme taas kaksien vaalien verran hikipäässä jakaneet rahaa milloin mihinkin, olisi varmaan aika miettiä, miten se kaikki jaettu raha ansaitaan. Vai luuleeko joku, että ministeriöiden takapihoilla poliittiset avustajat kulkevat korit lanteillaan puista rahaa poimien? Valtio ei varsinaisesti tienaa mitään, se vaan kerää ja jakaa rahaa. Eläkkeinä, tukina ja muina tulonsiirtoina jaettavan rahan on siis jonkun yksityisen, vaikka sinun, tienattava jostakin. Tässä olemme neljän ison haasteen edessä.

Ensinnäkin, meidän tulevaisuutemme sosiaalinen turva lapsilisistä eläkkeisiin on rakennettu tasaisen ja hyvän kasvun odotuksen pohjalle. Kasvu on hyvinvointiyhteiskuntamme olemassaolon polttoaine, jota ilman se ei nykyisellä rakenteellaan toimi. Nyt virallisetkin ennusteet arvioivat lähivuosien kasvun olevan huomattavasti aikaisempaa pienempää ja tänä vuonna mentäneen miinukselle.

Ilman menneiden lihavien vuosien tasoa olevaa kasvua, meille syntyy koko ajan yhä suurempi vaje maksaa esimerkiksi suunniteltuja eläkkeitä tulevaisuudessa.

Toiseksi Suomesta on perinteisestä teollisuudesta hävinnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 100.000 työpaikkaa. Nokia yskii, metsäteollisuus investoi Suomen ulkopuolelle ja monet perinteisesti vahvat yritykset on myyty ulkomaille, esimerkkinä iso telakat. Suomalaiset yritykset työllistävät jo enemmän ulkomailla kuin Suomessa, ja kehitys jatkuu samanlaisena.

Toivo uusista työpaikoista on yhä enemmän uusien toimialojen, uusien yrityksien ja pk-sektorin kontolla.

Kolmanneksi huoltosuhteemme huononee dramaattisesti. Tilastokeskuksen tekemien väestöennusteiden mukaan työikäisten määrä ei Suomessa juurikaan muutu vuoteen 2060 mennessä, kun taas samaan aikaan eläkeläisten määrä kaksinkertaistuu. Tämä tarkoittaa sitä, että eläkemaksut tulevat nousemaan yli 30%, kun yksi työssäkäyvä joutuu elättämään kahta eläkkeellä olevaa tai tuilla elävää. Brutaalia aritmetiikka.

Hyvinvointivaltion aikana päätettyjen eläke-etujen maksamiseen ja nykyisen kaltaisen sosiaaliturvan ylläpitämiseen ei tulevaisuudessa yksinkertaisesti ole enää resursseja.

Neljänneksi meidän julkisen sektorin toiminnan tehokkuuden pitää nousta rajusti. Julkisen sektorin menot ovat kasvaneet viimeiset kymmenen vuotta 4,5% vuodessa samaan aikaan, kun talouskasvu on ollut yksikön pienempi eli 3,5% vuodessa. Meillä on 800.000 työntekijän massiivinen julkisen tuotannon armeija, jonka jo valmiiksi kehno tehokkuus sen kun vaan huononee tuoreen raamisopimuksenkin vuoksi. Me olemme jo nyt noin 10% perässä tuottavuudessa verrattuna esimerkiksi Saksaan tai Hollantiin.

Niin, ja oikeastaan on vielä viides iso haaste, joka liittyy edelliseen: koti- ja ulkomaisten investointien vähäisyys. Meidän pitää ehdottomasti pystyä houkuttelemaan Suomeen ulkomaisia investoijia. Sen lisäksi meidän pitää käyttää valtion olemassa olevia pääomia tuottaviin investointeihin, eikä tehdä enempää syömävelkaa. Asiaa entisestään vaikeuttaa se, että valtaosalle poliitikoista palvelutuotannon järkeistäminen tuntuu olevan pelkästään ideologinen kysymys, mitä vielä vahvistetaan pelottelemalla amerikkalaisella riistokapitalismilla.

Tarvitsemme merkittävästi lisää investointeja. Miten me houkuttelemme ulkomaisia investoijia Suomeen? Millä tavalla parannamme julkisen sektorin tehokkuutta niin, että voisimme investoida velkarahamme tuottaviin hankkeisiin sen sijaan, että ylläpidämme sillä tehotonta julkista taloutta?

Kasvua tarvitaan, mutta sen välttämätön edellytys on uusien työpaikkojen syntyminen.

Uusien työpaikkojen syntymiseen tarvitaan uutta yrittäjyyttä ja uusia innovaatioita.

Joiden toimintaan pitää investoida yhteiskunnankin varoja yksityisten sijoittajien puutteessa.

Yrityksien ja työntekijöiden verotaakkaa pitää pienentää tehostamalla julkisen sektorin toimintaa ja karsimalla eläke- ja tukijärjestelmien epärealistisia rakenteita.

Ilman näitä toimenpiteitä emme pysty säilyttämään hyvinvointimalliamme ja näistäkin huolimatta joudumme tinkimään eduistamme. Tämä on AAA+ -tärkeä asia, jonka hoitamattomuudesta voi tulla BBB- tason ongelma.

Miksi näistä ei sitten puhuta?

Eduskuntavaalien aikana puhuttiin eurooppa-mörköstä, monikulttuurisuudesta, homoavioliitosta, Natosta ja ruotsin kielen asemasta.

Viime kesän EU-keskustelun aikana puhuttiin eurooppa-mörköstä, monikulttuurisuudesta, homoavioliitosta, Natosta ja ruotsin kielen asemasta.

Nyt presidentin vaalien aikaan puhutaan eurooppa-mörköstä, monikulttuurisuudesta, homoavioliitosta, Natosta ja ruotsin kielen asemasta.

Veikkaan, että syksyn kunnallisvaalien aikaan puhutaan eurooppa-mörköstä, monikulttuurisuudesta, homoavioliitosta, Natosta ja ruotsin kielen asemasta.

Menen perjantaina tapaamaan pankinjohtajaani. Ajattelin puhua hänelle eurooppa-mörköstä, monikulttuurisuudesta, homoavioliitosta, Natosta ja ruotsin kielen asemasta. Pelkään pahoin, että hän haluaa kuulla, miten minä aion selvitä veloistani ja pärjätä tulevaisuudessa. Paska tyyppi.