Kalevin tarina

Kalevi oli reippaan hömelö, mutta piireissä arvostettu poika: hän oli kohtuullisen lahjakas matematiikassa, kuului 4H-kerhoon ja työnsi yli 12 metriä kuulaa. Hän oli totinen poika. Kodistakaan ei koskaan riittänyt huumorintajun tai positiivisuuden ymmärrystä Kaleville saakka: ”Kalevi, räkänokastakin mies tulee, mutta ei turhan naurajasta”. Siinäpä se oli kiteytettynä.

”Valtion leipä on pitkä, mutta kapea”. Sitä Kalevi kuuli koko nuoruutensa. Tyttöjen kanssakaan ei mennyt kovin hyvin. Niinpä ujo Kalevi kiusattuna, mutta kylän raggaripoikia ihannoivana päätti, että hänestä tulee isona vielä joku joka näyttää.

Kalevi luki, luki ja luki, että keskinkertaisena oppilaana pääsi opiskelemaan humanistisia tieteitä Jyväskylän yliopistoon. Aikansa kuluksi hän sitten siellä lähti mukaan opiskelijapolitiikkaan. Hänellä ei ollut mitään käsitystä tai mielipidettä mistään, mutta juuri sen vuoksi hän huomasi pian olevansa hyvin suosittu. Lähes huippupoliitikko.

Valmistuttuaan Kalevi sai heti poliittisilla suhteillaan työpaikan apulaisvarasijaispäällikkönä virastossa. Kaikki virastossa oli oikeasti päin… sanotaanko mitä. Mutta Kalevi oli kokenut jo tähän mennessä niin paljon painostusta ymmärtäen, että pitämällä turpansa kiinni ja sopeutumalla pärjää parhaiten. Ihan niin kuin koulun jääkiekkojoukkueen kapteenin Ranen ja painostavien opettajien kanssa ennen maalla.

Se olikin loistava kaava, Kalevista tuli kaikkien puudelina hauska ja pidetty mies. Hän ei aina tiennyt mitä tai miksi teki, mutta ura meni komeasti eteenpäin. Samaan aikaan Rane toiminnan miehenä oli pärjännyt loistavasti rakennusurakoitsijana ja gryndasi kokonaisia asuntoalueita. Nyt oli ensimmäinen tilaisuus kurittaa Ranea. Ja hän kuritti.

Menestys vei Helsinkiin isoon virkaan. Siihenkään ei olisi tullut muuten valituksi, kuin että Kalevi oli kaikkien oikeiden ehdokkaiden sijasta hajuton, mauton ja mielipiteetön. Neutraali lammas virkamieslaumaan. Mutta ei mikä tahansa lammas, vaan osastopäällikkö. Ja samaan aikaan Kainuun suurimpiin kuuluva yritys Ranen rakennus Oy sattui hakemaan tukea. Heh heh, mitä tukea?

Ujo, mutta mihinkään mitään kantaa ottamaton asenne vei sitten Kalevin huipulle johtajaksi: mukava mies, joka ei ole koskaan ja mistään eri mieltä. Rane Group Oy oli ottanut paljon valuuttalainaa Kalevin tutulta pankinjohtajalta. Ja yhdellä puhelinsoitolla kaverille se laina unohtui pyynnöstä huolimatta terminoida. Siinä meni sekä Rane että group. Kalevin yksi unelma toteutui.

Aina välillä Kalevi mietti, että mistä tämä kaikki menestys oikein johtuu, vaikka hän ei oikein koskaan osaa olla mitään mieltä oikein mistään. Mutta se ei tahtia haitannut, taas tuli uusi haaste. Metropolialueen mietintöryhmän hallintovaliokunnan kehitystoimikunta pyysi Kalevia alueen hybridijohtajaksi.

Kalevi istui hiki päässä palavereissa kahdeksan tuntia päivässä ymmärtämättä itsekään, miksi ja mitä tekemässä hän missäkin oli. Kaikesta huolimatta olo tuntui tärkeältä. Ja vaimo kertoi rivitalonaapureille, kuinka kiireinen kaveri Kalevi on. Se oli elämän huippua, se.

Sillä tavalla elämä sitten meni; pienellä palkalla mutta suurella traumalla yhteiskunnan kehityksen asioista päättäen. Kotipitäjän Kuusniemen kunnan muistoilla ja kaikki Ranea muistuttavat ideat torpedoiden. Kunnes koitti Itsenäisyyspäivänä 2011 ja aika jäädä sovitun ohjelman mukaisesti eläkkeelle 61-vuotiaana.

Itsenäisyyspäivänä Kalevi sitten piti jäähyväispuheen: ”Suomi tarvitsee uutta yrittäjyyttä ja asennetta. Tarvitsemme uusia joukkueen kapteeneita, jotka ennakkoluulottomasti vievät Suomea eteenpäin. Tarvitsemme riskinottajia, emmekä joo-joo miehiä. Me tarvitsemme yrittäjiä, jotka vievät meidät uuteen nousuun. Tarvitsemme uusia ängri böördssejä”

Aamen.