Johtajan ominaisuuksista

Mikä muu erottaa hyvät johtajat alaisistaan kuin palkka - tai mitä sen pitäisi olla? Pitäisikö sen olla tutkinto, kielitaito, työkokemus vai mikä?

Ainakaan se ei ole johtamis- ja esimiestaidot, mikäli on silmiään ja korviaan uskominen. Törmäsin äskettäin vanhaan puolituttuun kaveriin, joka oli juuri aloittanut ison yrityksen yhden yksikön johtajana ja parin sadan ihmisen esimiehenä. Hommaan oli kuulemma haettu positiivisen muutoksen tekijää. Tämä sama veijari on saanut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana potkut ainakin kolmesta vastaavasta paikasta. Yleensä potkujen syynä on ollut se, että hän ei tule toimeen ihmisten kanssa.

Hänellä on oikea tutkinto oikeasta korkeakoulusta. Hän pukeutuu hyvin ja harrastaa oikeita asioita. Hän verkostoitunut ja kuuluu lukuisiin järjestöihin jne. Hänellä on loistava CV. Hänellä on oikeastaan vain yksi puute: hän ei tuppaa tulemaan toimeen ihmisten kanssa. Pieni puute pomon hommissa, jos muuten on loistava paketti, vai?

Henkisen kyvykkyyden ja fyysisen suorituskyvyn varjossa me usein unohdamme kokonaan johtajuuden kuution kolmannen sivun, moraalin. Suuren kiinalaisen sotapäällikön Sun Tzun mukaan voittoisan sodan merkittävin perusedellytys on kansallinen yhtenäisyys. Ihan samalla tavalla yrityksen menestyksen keskeisin edellytys on yhtenäisyys. Ponnistellaan yhdessä kohti yhteistä päämäärää, yhteisin keinoin, yhteisten arvojen ohjaamana. Yhteisin pelisäännöin, joita ylläpitää moraali. Sen yhtenäisyyden rakentaminen ja moraalin ylläpitäminen ovat johtajan tärkeimmät tehtävät.

Ensimmäinen edellytys on olla itse esimerkkinä. Narua on paljon helpompi vetää perässään kuin lykätä edellään. Se vaatii yhteiset pelisäännöt ja niiden noudattamista. Valitettavan usein johtajat kokevat, että heillä on eri pelisäännöt: älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä käsken. Toki tehtävät, vastuu ja kiire aina aiheuttavat poikkeuksia, mutta niistä ei saa tulla sääntöjä.

Toiseksi johtajan tehtävänä on valvoa ja johtaa, että hänen alaistensa keskuudessa noudatetaan yhteisiä pelisääntöjä. Tiedättehän vanhan viisauden: kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydillä. Johtajan tehtävä on pitää huoli siitä, että kaikille hänen alaisilleen pelisäännöt ovat samat.  Pahinta, mitä voi tehdä on suosia, ojentaa syyttä tai ylistää ansiotta. Asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan.

Kolmanneksi johtajan pitää pystyä asettumaan asioiden yläpuolelle. Hänen pitää pystyä tukahduttamaan omat tunteensa ja tarkastelemaan asioita objektiivisesti. Hänen pitää ymmärtää ihmisiä ja heidän motiivejaan paremmin kuin muut. Hänen pitää pystyä olemaan luja ja hänen pitää pystyä olemaan lempeä. Ennen kaikkea johtajan pitää olla armelias ja oikeudenmukainen.

Ja tietenkin pitää olla normaali ihminen joka elää osapuilleen normaalia elämää ja sitäkin kautta tuntee mitä se on. Esimerkiksi nuorehkon markkinointiyrityksen johtajan pitää olla sen verran kiinni siinä elämässä, ettei luule Twitteriä suklaapatukaksi; niin kuin taannoin kävi.  Oikeastaan sillä, että on tavallinen ihminen, joka tulee toimeen ja arvostaa muita ihmisiä sekä pystyy kommunikoimaan heidän kanssaan, pääsee jo pitkälle johtajankin ammatissa.

Kertomani kaverin tarina vaivasi minua sen verran, että tavatessani yhteisen tuttavamme, joka oli ollut kyseisen henkilön alaisena, kysyin vaivihkaa millainen johtaja hän oli? Vastaus meni jotakuinkin näin: ”Hänellä oli ihan eri jumala kuin muilla. Hän teki tiukat säästöohjelmat, mutta ei välittänyt niistä itse mitään. Hän ei ylipäänsä viihtynyt lainkaan itse työpaikalla, eikä arvostanut rivityöntekijöitä, vaan hänellä oli suosikkipäälliköt, joiden kanssa puuhastellessa ja strategiapalavereita milloin missäkin hiihtokeskuksessa pidellessä aika kului paremmin”. 

Niinpä. Mutta sen kolme tuntia, minkä hänen täytyi kerran kuukaudessa pinnistellä hallituksen kokouksessa, hän hoiti varmaan erinomaisesti.