Kuulin joskus tarinan, jossa tytär ja poika miettivät, mitä ostaa isälle 75-vuotis lahjaksi. Tytär ehdotti, että ostetaan radio, johon poika vastasi, että se ei onnistu, koska iskä ei oikein kuule mitään. Poika puolestaan ehdotti, että ostetaan telkkari, johon tytär vastasi, että ei se ole hyvä idea, koska iskä ei oikein tahdo nähdä mitään. Niinpä he päättivät ostaa isälle mopon. Tätä tarinaa pidetään vitsinä, ellette huomanneet.
Saman asian B2B-versiossa, yrityksen johtoryhmä mietti, mihin tehtävään jo paljon metrejä kulkenut Pentti pitäisi sijoittaa. Joku ehdotti, että tehdään hänestä myyntijohtaja, mutta se ei ollut hyvä idea, koska ei Pentti ollut koskaan ollut tekemisissä asiakkaiden kanssa. Toinen ehdotti, että tehdään hänestä sitten talousjohtaja, mutta sekään ei ollut hyvä idea, koska Pentti ei tiennyt mitään numeroista. Esimieshomminkaan Pentistä ei oikein ollut, koska hän ei tullut hyvin toimeen ihmisten kanssa. Niinpä hänet päätettiin nimittää hallitukseen ja yrityksen kehittämisen erityistehtäviin.
Siellä Pentti toimikin ansiokkaasti eläkkeelle pääsyyn saakka. Lukuisista yrityksistä huolimatta hän 30 vuoden kokemuksella onnistui torjumaan kaikki nuorempien päälliköiden innovatiiviset kehityshankkeet, koska ne ovat vaan turhaa kulua firmalle. Kiitokseksi tästä hänet palkittiin itsenäisyyspäivänä korkeasti arvostetulla kunniamerkillä. Se kiinnitettiin rintapieleen heti sen puheen jälkeen, jossa Pentti korosti kuulijoille yrittäjyyden ja innovatiivisuuden merkitystä Suomen tulevaisuudelle. Tämä tarina taas on kaukana vitsistä, tämä on elävää elämää. Dokumentti Suomesta.
Se siitä corporate governancesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti