"Työntekijöistä saa parhaan tehon irti, kun työpaikalla on hieman pelokas ja kireä ilmapiiri". Vielä muutama vuosi sitten tällaisen kommentin saattoi kuulla jopa arvostetun ja menestyneen yritysjohtajan suusta. Sotavuosien jälkeisessä yhteiskunnassa elettiin vahvassa herran pelossa ja myös johtamisen kulttuuri syntyi hyödyntämään tätä pelkoa. Tällaista asennetta ylläpidettiin vielä viime vuosikymmenille saakka, mutta viimeistään nyt on edessä radikaali muutos. Nyt johtajan on kohdattava aivan uudenlaisia haasteita.
Uuden sukupolven johtajuuden ydin on luottamuksen synnyttäminen. Ihmiset on saatava laittamaan itsensä likoon ja ottamaan pelottaviakin riskejä turvallisesti. Johtajuudesta on muodostunut ennen kaikkea kuuntelemista ja jokapäiväisen työn ilojen ja haasteiden jakamista. Vaatimuksina ovat aito välittäminen ja uusi asenne johtajuuteen. "Johtaja" ei ole enää palkinnoksi saatu asema, vaan vaativa ammatti. Tärkein tehtävä tässä ammatissa on luoda alaisilleen onnistumisen edellytykset.
Vanhan ajan johtaja suuntasi huomionsa pääosin konkreettisiin ja näkyviin asioihin. Kaikki toiminta tähtäsi rationaalisen koneiston pyörittämiseen. Ohjausmallit olivat mekaanisia ja johtamisen painopiste pidättyi asioihin ja yksilöihin vaikuttamiseen. Työyhteisön ytimessä eläviin kulttuurillisiin tai tunnelähtöisiin asetelmiin ei nähty tarpeelliseksi puuttua. Vaikutusmahdollisuudet tällä osa-alueella jäivät rajallisiksi.
Uuden ajan johtajan pitää pystyä ohjaamaan myös näkymätöntä, epäkonkreettista ja emotionaalista toimintaa. On kyettävä vaikuttamaan ihmisten tunteisiin kehittämällä ja välittämällä omia tunteitaan. Yksilöiden ohjaamisen lisäksi yhä tärkeämmäksi nousee kyky vaikuttaa yhteisöön. Jokaista yksilöä on ohjattava tilaan, jossa hän ymmärtää oman tärkeytensä osana yrityksen kokonaisuutta. Johtajan tulee luoda ja ylläpitää kulttuuria, jossa jokainen ihminen haluaa sydämestään tehdä työtä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Perinteisesti kilpailuetu on saavutettu konkreettisessa, mekaanisessa maailmassa mm. kehittämällä prosesseja. Nyt myös kilpailuedut synnytetään yhä useammin emotionaalisessa maailmassa. Johtajan pitää pystyä luomaan sekä oman henkilöstön että asiakkaitten mieliin tiedonomainen tunne siitä, miksi yrityksen tuote tai palvelu on parempi kuin kilpailijoiden – brändilupaus. Voittajia ovat yllättäen toimijat, joiden tuotteet eivät enää välttämättä olekaan konkreettisilta ominaisuuksiltaan ylivoimaisia kovimpiin kilpailijoihin verrattuna.
Tuotteiden ja palveluiden paremmuus ratkaistaan uudessa maailmassa mielikuvatasolla, ei fatkoilla. Elämme maailmassa, jossa toimintaprosessin mallin ja tehokkuuden sijasta ratkaiseekin se haluaako henkilöstö noudattaa ylimmän johdon sanelemia rationaalisia ja mekaanisia malleja. Maailmassa, jossa johtajan pitää osata vastata yksinkertaiseen kysymykseen: miksi? Tämä maailma pelottaa useimpia ns. perinteisiä johtajia.
Muutos on syytä ymmärtää haasteena johon löytyy myös ratkaisu. Siirtyminen uuden ajan johtajuuteen on mahdollinen. Pitää nöyrtyä laittamaan itsensä persoonana peliin. Pitää olla valmis siirtymään norsunluutornista sinne, missä eletään todellista elämää asiakasrajapinnassa. Omaa organisaatiota pitää osata kuunnella. Asennetta on löydyttävä ottamaan rakentavasti vastaan kaikki arvostelut ja ideat, jotka useimmiten ovat tärkeimpiä siemeniä yrityksen kehittymiseen. Ennen kaikkea pitää löytää itsestään kypsä ja aikuinen ihminen. Ihminen, joka pystyy johtajan aseman mukaisesti keskustelemaan asioista asioina, mutta kohtamaan ihmiset ihmisinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti