Mikä on Suomen vastuu kriisimaiden lainoista?

Kaikki lähti siitä, että suuret eurooppalaiset pankit lainasivat nyt vaikeuksissa oleville maille noin 1300 miljardia euroa. Lainaa annettiin holtittomasti ja sen hinnoittelussa ei otettu huomioon riskejä. Eli suomeksi sanottuna lainaa annettiin liikaa ja liian löysillä ehdoilla.

Senkin seurauksena esimerkiksi Kreikka on ajautunut tilanteeseen, jossa se ei pysty mitään normaaleja valtion tulonhankintakeinoja käyttämällä keräämään niin paljoa rahaa, että se selviäisi veloistaan. Edessä on siis tilanne, jossa Kreikka ei pysty maksamaan lainojaan ilman valtavia leikkauksia sekä pitkää elvytysohjelmaa ja silloinkin jollekulle saattaa tulla luottotappioita. Ja jonkun pitää auttaa Kreikka alkuun uudella tielle. Ne suuret kysymykset tässä ovat, kuka ottaa vastuulleen luottotappiot ja kuka auttaa alkuun?

Luottotappioiden vastuissa maalaisjärjellä ajateltuna marssijärjestys on: 1 velkainen valtio, 2 lainan antanut pankki, 3 pankin kotimaa ja 4 jokin muu vaihtoehto, kuten toinen EU maa. Ja lisää maalaisjärjellä ajateltuna, jos vastuutahot 1, 2 ja 3 eivät selviä vastuusta, niin sitten pitää turvautua vaihtoehtoon 4. Eli jos Kreikka, Commerzbank ja Saksan valtio eivät selviä vastuista, sitten saatetaan tarvita Suomenkin apua.

Arvostetun suomalaisen taloustieteen professorin Bengt Holmströmin mielestä pöytä voitaisiin puhdistaa, jos velkaa myöntäneet pankit ottaisivat luottotappiot ja niiden kotimaat ottaisivat vastuut niistä. Eikö kuulostakin loogiselta, miksi näin ei sitten tehdä? Miksi Suomen pitää lähteä mukaan talkoisiin?

On totta, että Suomi on sitoutunut EU:n pelisääntöihin ja olemaan mukana auttamassa kriisimaita. Sanansa mittainen pitää olla (paitsi eteläeurooppalaisten) ja koko Euroopan talouden kehitystä uhkaavien riskien vuoksi kaikkien pitääkin kantaa yhteinen vastuu. Kysymys onkin siitä, miten niitä autetaan.

Hoitokeino numero yksi on, että Kreikka hoitaa omat sotkunsa. Luotoille pitkä maksuaika ja menot kuriin. Kohteita menojen leikkaamiseen kyllä löytyy: Kreikassa jäädään eläkkeelle keskimäärin 53-vuotiaana, eläkemenot kasvavat huomattavasti nopeammin kuin muissa EU-maissa, virkamiehille maksetaan jouluna ja pääsiäisenä ylimääräiset kuukausipalkat ja heitä ei voi erottaa, työpaikalle ajoissa saapuville on maksettu lisäpalkkioita jne. Harmaa talous on 30% BKT:sta ja tätä kautta pelkästään arvonlisäverotuloja valtio menettää 30 miljardia vuodessa. Kreikka esittikin jo ihan lonkalta 30 miljardin vuosisäästöjä, joka on suhteessa valtion velkaan suurin piirtein saman verran kuin suomalainen keskimääräinen asuntovelallinen maksaa vuodessa suhteessa kokonaisvelkaan. Eli hoidettavissa.

Isot saksalaiset, ranskalaiset ja brittiläiset pankit hoitakoon omat luottonsa niin kuin parhaaksi näkevät. Jos ei rahat riitä, sitten pitää hakea lisää rahaa ja luottoa markkinaehtoisesti ihan samalla tavalla kuin aikanaan teki voittoa ja jakoi bonuksia myös markkinaehtoisesti.

Samat suuret eurooppalaiset valtiot ovat taanneet erilaisia eläke/vastaavien rahastojen sijoituksia kyseisiin pankkeihin. Niin kuin Suomikin viime kädessä omansa. Kukin nuolkoot silläkin rintamalla omat haavansa.

Haasteena tässä ovat ylimenokauden rahoitus (millä Kreikka maksaa lainojaan ennen kuin säästöt saadaan toteutettua) ja ns. vanhojen EU:n ulkopuolisten luottojen uusiminen. Tätä EU lähti rahoittamaan ja sitä me lähdimme takaamaan 1,48 miljardin osuudella, josta Kreikka on lainannut 515 miljoonaa. Suomen on osuus koko lainan takuista on siis 1,35%. Se ei vaikuta mitenkään kohtuuttomalta kokonaisuuteen verrattuna. Ja tällä luotolla ei ole mitään tekemistä suurien eurooppalaisten pankkien lainojen kanssa.

Jos EU (tai Suomi) toimisi tämän luoton suhteen ”markkinaehtoisesti”, se vaatisi lainalleen reaalivakuuden. Jokuhan taisi aikanaan sanoa, että Kreikan pitäisi antaa Kreeta vakuudeksi. Joka tapauksessa, jos lainaajalla on epävarma maksukyky mutta omaisuutta, niin ainahan silloin omaisuus pantataan lainan vakuudeksi. Mistään muualta tai mitään muuta vakuutta lainaan ei voi saada, kuin se minkä Kreikka itse pystyy antamaan ja lupaamaan.

Jos sitten kuitenkin Kreikka kaatuu, niin siltä peritään tätä lainaa monien muiden lainojen joukossa. Tässä kohtaa tullaan juuri siihen, kaatuuko Kreikka ilman ohjausta (ja EU:n tukea) koko maailman syliin ja tuuliin vai kaatuuko se ohjatusti muun Euroopan tukemana ja yhtä tavalla ehdoilla. Jälkimmäisessä tapauksessa meillä on jonkinlainen mahdollisuus saada rahamme takaisin.

Edelleen jäi avoimeksi kysymys, oliko meidän järkevää lähteä takaamaan Kreikan lainaa. Siinä on kysymys ennen kaikkea meidän ja valuuttamme uskottavuudesta kansainvälisessä taloudessa, johon asiaan en pelkällä pirttijärjelläni osaa enkä uskalla ottaa kantaa. Toinen asia on lainan ehdot: jos Kreikka todella menee nurin, niin jokuhan sieltäkin saa rahansa takaisin ja jonkun kanssa se asiansa hoitaa kuntoon, jos meinaa vielä maailman kartalla säilyä. Onko hoitolistalla ykkösenä HBOS ja Commerzbank vai EU-maiden elvytyslaina, onkin sitten jo toinen juttu. Veikkaan, että siinä kisassa Suomi voi olla aika heikoilla ilman etukäteen sovittuja tiukkoja pelisääntöjä.

Nyt pitäisi lopettaa jauhaminen kaiken maailman pankkien vastuista ja velkamaiden konkursseista ja keskittyä siihen, miten tästä selvitään vähimmällä. Miten pelastetaan Euroopan talous niin, että meidän osuuden ehdot ovat järkevät ja realistiset; millaiset ovat silloin pelisäännöt. Me emme voi elää maailmassa, joka toimii markkinatalouden ehdoilla, mutta jota ohjataan vanhakantaisin poliittisin menetelmin. Ja kyllä tässä kohtaa Suomella on oikeus esittää kysymyksiä ja vaatimuksia siitä, mitkä ovat ne pelisäännöt ja miksi. Ei se ole mitään häiriköintiä, vaan järkevää markkinataloudellista asioiden hoitoa.