Mikä on Suomen vastuu kriisimaiden lainoista, osa II

Euroopan rahoitusvakausvälinettä (ERVV) koskeva osakassopimus hyväksyttiin viime kesänä eduskunnassa äänin 157-31. Se oli demokraattinen ja melko yksimielinen päätös. Jokainen poliitikko, joka äänesti puolesta ja nyt kritisoi ankarasti kyseisen välineen käyttöä, voi mennä itseensä: miksi päättää ostaa perheelle auto ja hankinnan jälkeen, kun kaikki ovat lähdössä innokkaina ajelulle, vaatia sitä käyttökieltoon liian vaarallisena. Menetelmä on hyvä ja siitä on jo sovittu, nyt pitää keskittyä sen käytön pelisääntöihin.  Ja mistäs muusta me suomalaiset olimmekaan tunnettuja, kuin siitä että sanaan voi luottaa - vai?

Jos Suomi lähtee tukemaan ERVV:n käyttämistä Portugalin pelastamiseksi, niin kukaan ei osaa sanoa mitään lopputuloksesta: pelastuuko Portugali tai menettääkö Suomi rahansa. Oli niin tai näin, niin Suomen pitää ajatella asiaa itsekkäästi: onko Portugalin pelastuminen Suomen talouden tulevaisuuden kannalta tärkeää ja onko mukaan lähteminen riskitkin huomioiden edullisempi vaihtoehto kuin oppositioon jääminen.

Jos Portugali kaatuisi, se tarkoittaisi, että sille lainanneet pankit tulisivat kärsimään suuria tappioita. Sitä kautta epävarmuus koko Euroopan rahoitusmarkkinoilla kasvaisi. Pankit eivät enää uskaltaisi lainata rahaa toisilleen, minkä seurauksena raha ei liikkuisi ja se painaisi koko Euroopan talouden taantumaan. Ja osakkeiden kurssit laskisivat eurooppalaisissa pörsseissä.

Talouskasvu Suomessakin loppuisi (siis se, minkä varaan koko hyvinvointivaltion säilyminen on rakennettu) ja työttömyys kasvaisi, kun yrityksien toimintaedellytykset huononisivat. Edellinen taantuma maksoi Suomella noin 40 miljardia, joka on aika paljon enemmän kuin takuuosuus Portugalin lainoista. Suomellakin on noin 76 miljardia lainoja, joiden korkomenot kasvaisivat olennaisesti ja itsekin tarvitsemme ennusteen mukaan lähivuosina lisää lainaa 8 miljardia  vuodessa selvitäksemme kuluistamme. Tämän rahan saaminen olisi kalliimpaa ja vaikeampaa; ellei mahdotonta.

Käy Portugalin miten käy, jos emme lähde Portugalin pelastamiseen mukaan, niin asemamme EU:n jäsenenä huononee oleellisesti. Asemamme ja painoarvomme on tähän saakka ollut kokoomme nähden merkittävä, koska olemme hoitaneet omat taloutemme ja vastuumme useisiin muihin euromaihin verrattuna erinomaisesti. Meitä on kuunneltu ja meille on annettu vastuuta. Olemme oikeasti pystyneet vaikuttamaan päätöksentekoon.

Jos nyt sitten muuttaisimme yhtäkkiä linjaamme ja emme ainoana maana (myös ainona, joka tarvitsee eduskunnan hyväksynnän) lähtisikään mukaan tukipakettiin, niin maineemme EU:ssa muuttuisi oleellisesti huonompaan suuntaan. Tuoreiden eduskuntavaalien tulos vielä entisestään vahvistaisi mielikuvaa Suomen muuttumisesta änkyrämaaksi. Tämä tarkoittaisi erittäin huonoa neuvotteluasemaa tuleviin kesän neuvotteluihin, joissa päätetään EU:n tulojen keräämisestä ja rahojen jakamisesta. Erityisen vaikea kysymys tulisi olemaan maataloustuet, joka asia on Suomelle erittäin tärkeä. Tässäkin olisi hyvin helppo hävitä enemmän, kuin mitä vastuumme Portugalin tukipaketista olisi.

Meidän pitäisi edelleen yrittää keskittyä enemmän ERVV:n osakassopimuksen (tai ennen kaikkea tulevien sopimusmallien) ehtoihin vaikuttamiseen, kuin juupas-eipäs keskusteluun osallistumisesta. Samat poliitikot, jotka pitävät uppiniskaisesti kiinni kaikista saavutetuista eduista, huutavat eniten Portugalin takuita vastaan ymmärtämättä, että kyse on meidän omasta kyvystämme turvata taloutemme ja saada tulevaisuudessa luottoa, joka nimenomaan tullee olemaan meilläkin ainoa keino maksaa kaikki nämä ”saavutetut edut”, joista pidämme rystyset valkoisina kiinni.