Yhteiskuntapoliittisen keskustelun taistelukentällä sota on taas kovimmillaan ja sosiaalisen median raatokärpästen juhlat on ylimmillään: onko positiivinen syrjintä perustuslakimme ja etiikkamme mukaista vai ei. Karkeasti jaoteltuna maalainen perussuomalainen kansanarmeija on poteroissaan kaupunkilaisia vähälukuisampia eliittijoukkoja vastaan.
Keskustelun epäjohdonmukaisuutta ja suurta tunnekuohua seuratessa nousee väistämättä mieleen, että tietääkö kumpikaan osapuoli enää minkä puolesta tai mitä vastaan taistelee - kunhan taistelee. Taisteleminen on hauskaa, kun itse ei voi haavoittua. Asianosaiset katselevat hiljaa ja hämmentyneinä, kun pieni joukko populismin ammattisotilaita miekkailee keskenään sanan säilällä.
Kysymys, onko maamme kaikille ihmisille turvallinen paikka asua ja elää, on arka ja äärimmäisen tärkeä Suomen tulevaisuuden kannalta. Poliittisten päättäjien, asiantuntijoiden ja valtamedian pitäisi osoittaa asiassa suuruutta ja asettaa keskustelu oikealle tasolle sen sijaan, että puolin ja toisin itsekin sortuvat populistiseen puskista huuteluun, jossa päämotiivina on suosion kalastelu ja aseena retoriikka.
Maahanmuuttokeskustelusta opittuna katseet pitäisi kääntää kotirintamalle ja kertoa kansalle sen omalla kielellä isällisesti, mistä tässä on oikeasti kysymys. Niin, että 7-vuotias lapsikin ymmärtää. Hän ei taatusti ymmärrä, mitä tarkoittaa ”positiivinen syrjintä”. Sen sijaan hän ymmärtää hyvin ja omakohtaisesti, mitä tarkoittaa jos koulussa syrjitään tai äiskä ei saa töitä – eli asioita omassa todellisuudessaan.
Arvovaltaista yhteiskuntapoliittista keskustelua leimaa elitistis-populistinen retoriikka, jonka vuoksi ns. tuulipukukansa on aivan ulkona kaikesta sisällöstä ja muodostaa mielipiteensä vanhojen uskomustensa mukaan tyyliin lahtarit sortaa ja kommarit kapinoi.
Tämä nähtiin hyvin esimerkiksi Portugali -asiassa, jossa päätöksestä vastuulliset eivät osanneet (tai eivät halunneet, kuten muuan Timo) kertoa kansalle asioiden oikeaa tolaa. Miten voi odottaa kansalta järkeviä henkilökohtaisia päätöksiä, jos se ei edes ymmärrä mistä puhutaan? Silloin on vietävissä, ja väärillä motiiveilla pystyy vaikuttamaan oikeisiin asioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti