Televisiosta tulee amerikkalainen elokuva kahdesta nuoresta kaverista. Hyvä kaveri on kaikista elävään elämään liittyvistä pikku puutteistaan, rempseästä käytöksestään ja ulkoisesta olemuksestaan huolimatta hyväsydäminen ja reilu tyyppi. Ihminen joka käyttää maalaisjärkeään ja on aina valmis soveltamaan sitä muiden ihmisten puolesta. Hän on pidetty ja hänellä on paljon ystäviä.
Paha kaveri puolestaan on muodollisesti kaikki hyvän kansalaisen kriteerit täyttävä: ulkoisesti moitteeton, noudattaa sääntöjä ja ei ilmaise näkyvästi itseään millään tavalla suuntaan tai toiseen. Mutta aina kun muiden silmä välttää, hän näyttää kieltään hyvälle kaverille sekä kyttää koko ajan hyvän kaverin tekemisiä ja kantelee niistä vanhemmilleen ja opettajille. Hän on kaverien keskuudessa yksinäinen, mutta nauttii muodollisesti nuhteettomana henkilönä yleistä hyväksyntää vanhempien keskuudessa.
Suuren yleisön sympatiat ovat hyvän kaverin puolella. Naapuristossa on yksi ainoa paikka, jossa sympatiat ovat pahan kaverin puolella, sen postiluukussa lukee ”Julkinen sektori”. Se on valtava kimppa-asunto, jossa asuu Koululaitos, Sairaanhoito, Verottaja, Kela ja monia muita heidän kavereitaan kimpassa. Heidän maailmassaan ei ole mitään muita ohjeita ja ihanteita, kuin sääntöjen laatiminen ja niiden sokea noudattaminen. Tosielämälle saakin näyttää kieltä, kunhan noudattaa sääntöjä.
Inhimillisyydelle heidän maailmassaan ei ole mitään sijaa ja he palkitsevat (kun työssä ei luonnollisesti saa muuten palkitsevaa palautetta) toinen toisiaan pelkästään uusien sääntöjen keksimisestä ja vanhojen noudattamisesta. ”Sinulle Verottaja iso kiitos, kun sait kerättyä näin paljon kotitalouksilta ympäristöveroa ja sinä Poliisi teit hienon työn, kun kymmenkertaistit Kehä III:n ylinopeussakkotulot”.
Elokuvaa porukalla katsellessa ja pitsaa syödessä Koululaitos on kertoo toisille huolissaan, että tänä päivänä kaiken maailman internetit ovat saaneet oppilaat ajattelemaan aivan liikaa ja miettimään asioiden merkitystä, kun tärkeää olisi ainoastaan mennä mukana ja olla kuuliainen. Sillä tavalla elämä holhousyhteiskunnassa olisi paljon helpompaa. Niin ja opettajatkin osoittavat ihan liikaa myötätuntoa oppilaille, se vielä tarttuu oppilaisiin ja siitä on kovassa maailmassa pelkkää haittaa. Koululaitos onkin päättänyt kieltää myötätunnon, mutta vastaavasti perustaa empatiakuraattorin pestit jokaiseen kouluun. Sieltä sitten voi tarvittaessa käydä hakemassa myötätuntoa. Ja samalla julkinen sektori työllistäisi taas 2500 ihmistä lisää.
Sairaanhoito on harmissaan, kun hallitusneuvotteluissa ei saatu lobattua läpi jonotusministerin pestiä. Joka puolella julkisella sektorilla jonottaminen on jo niin suuri osa kaikkea tekemistä, että se ehdottomasti vaatisi oman ministerin. Ja jonottajille pitäisi laatia kunnon säännöt, kokemattomat kansalaiset eivät osaa olla kunnolla edes paria vuotta leikkausjonossa. Kustannuksissakin olisi päästy pienellä panostuksella, kun yksityiseltä sektorilta ainakin Sonera ja Elisa olisivat olleet kiinnostuneita ostamaan jonotusministeriön palveluita.
Kela puolestaan on hyvällä tuulella ja se on päättänyt lanseerata sosiaaliturvaan uuden lääkkeiden syömättömyysvähennyksen. Jokainen joka ei syö lääkkeitä saa lääkeostoksistaan 50 sentin vähennyksen. Mutta, jos ostaa lääkkeitä, menettää vähennysoikeuden. Loistava idea ja mikä parasta, niin taas työllistyy 500 ihmistä asian valvontaan ja hoitamiseen.
Työvoimatoimisto on huonolla tuulella jo pelkästään senkin vuoksi, että asiakaskunta vähenee koko ajan. Yrittäjätkin ovat ruvenneet vaatimaan jollakin ihmeperusteella työttömyysturvaa ja niinpä työvoimatoimisto onkin päättänyt hieman tiukentaa kriteereitä. Tästä eteenpäin hakemuksen liitteenä tulee olla alle kuukausi sitten otettu pieni verenkuva laboratoriotutkimus ja tuore Cooperin testi. Jos Cooperin tulos on alle 2600 metriä ja/tai hemoglobiini alle 150, niin katsotaan että hakija ei ole pystynyt toimimaan yrittäjänä, eikä siten ole oikeutettu työttömyysturvaan. Nerokasta.
Elokuva lähestyy loppuaan, siinä hyvä kaveri on jo aikoja sitten lannistunut taistelemaan normeja ja pahan kaverin kyttäämistä vastaan. Hän on antanut periksi ja elää nyt omassa rauhassa omaa pienimuotoista elämäänsä kaukana muusta yhteiskunnasta. Paha kaveri sen sijaan on edennyt hyvin elämässään ja hänet on moneen kertaan palkittu nuhteettomuudestaan. Muutenkin hänellä on mennyt hyvin, mitä enemmän hän on saanut valtaa, sitä enemmän hän on saanut ystäviä. Kummankin kaverin tarinalla on tavallaan onnellinen loppu, mutta maailmasta ympärillä ei ole tullut yhtään parempi paikka elää. Siellä on edelleen on tärkeämpää tehdä asioita oikein, kuin oikeita asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti