Helsingin pörssi romahti, Euroopan pörssit ovat kovassa laskussa, USA:ssa Dow sukelsi eniten sitten joulukuun 2008 ja Aasian pörssit ovat parhaillaan rajussa syöksykierteessä. Asiantuntija toisensa jälkeen esittää julkisuudessa syvän huolensa maailman ja Suomen talouden kehityksestä. Talouden uutisista ei löydy etsimälläkään mitään positiivista.
Pankkien ja vakuutusyhtiöiden analyytikot antavat kuitenkin virallisia lausuntoja, että ei tässä mitään ihmeellistä ole, normitilanne. ”Tilanne suosii nyt velanottajaa” sanoi Varman sijoitusjohtaja Risto Murto eilen. Eli lisää lainaa peliin sitten vaan.
Valtakunnansovittelija tekee töitä hiki hatussa ja uusia lakonuhkia syntyy viikoittain, vaikka kilpailukykymme ei kestä edes nykyistä kustannustasoa. Tasavallan presidentti on huolesta soikeana vihapuheista, mutta taloudellinen tilanne ei tunnu kiinnostavan – edelleenkään. Johtavista poliitikoista ainoastaan pääministeri on ilmaissut huolensa tilanteesta. Valtiovarainministeristä ei ole kuulunut viikkokausiin yhtään mitään, vaikka elämme Suomen talouden kehityksen kannalta historiallisen huolestuttavaa aikaa.
Muuan Churchill –niminen johtaja sanoi aikanaan valtavan kriisin keskellä jotenkin niin, että en voisi tehdä isompaa karhunpalvelusta kansalle, kuin luoda epärealistisia odotuksia tulevaisuudesta. Tästähän meilläkin on nyt kysymys; mitä myöhemmin herätään, sitä suuremmat ovat vauriot. Ja maksumiehenä on keskiluokka. Yritteliäimmät ihmiset, jotka itseensä luottaen ovat uskaltaneet ottaa hieman riskejä elämässään.
90-luvulla pankkien pelastusoperaation seurauksena melkein 50.000 yritystä ajautui konkurssiin, niistä valtaosaosa syyttään olosuhteiden uhrina. Yli 100.000 ihmistä ylivelkaantui peruuttamattomasti sen vuoksi, että he olivat luottaneet pankkien sanaan ja valtakunnan yleiseen totuuteen. Arvioiden mukaan tuhannet entiset yrittäjät tekivät itsemurhan henkilökohtaisen tragedian seurauksena. Se oli kova hinta lamasta.
Tällä kertaa voisimme olla fiksumpia ja välttää vakavimmat seuraukset. Mutta se edellyttää välitöntä heräämistä vastuullisen talouspolitiikan tekemiseen ja sitä kautta radikaalia linjauksien muutosta. Hallitusohjelmassa sanotaan: menojen ja verojen lisäsopeutuksen tarpeen tarkastelu tehdään vuosittain alkaen vuosien 2013–2016 valtion menojen kehyspäätöksestä. Liian myöhäistä, nyt pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja poiketa hallitusohjelmasta. Poikettava siitä on joka tapauksessa vielä moneen kertaan, siitä uskallan lyödä vaikka vetoa - ja paljon.
Tai jos hallitus on kyvytön tekemään muutoksia, niin kyllä ihmisillä on oikeus edes tietää totuus. Sitten jokainen voi itse toimia niin kuin haluaa. Sen verran Suomi on velkaa meille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti